Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2018.

Runokuvia keskiviikkoon.

Kuva
Luen sanoja, kerään kansia elämäni täyttyy seikkailuista tuntemattomista suunnista joskus ei tie vie loppuun joskus lopun jälkeen ajatukseni jatkavat omia polkujaan kirjojen kanssa et ole koskaan yksin sanat jättävät väyliä kulkea eteenpäin olla mukana jotakin suurta oppia, tiedostaa, kokea uneksia, haaveilla sanat ovat sieluni ruokaa. -eh- --------------------------------------------- Maalasin sinulle auringonkukan tein seppeleen onnenpisaroista kudoin verkon rakkaudensilmukoista lennätin ne tuulen vietäväksi sinulle iloksi. -eh- Tumma yö heittää aavistuksen syksystä aurinko asettuu univiittansa kätköihin tähtien tuike seuraa matkaajaa pehmeät sävelet tuudittavat uneen kuin lempeän vivahteikas viini samettisen kutsuvana. -eh- ----------------------------------------------- Raukeana heräät uuteen aamuun punainen nuppusi väreilee yön viileyden jäljiltä odotat auringon heräävän se lämmittää vielä sinut kukkimaan antamaan värisi jo nuo

Vihreästä ruskeaan -runoja

Kuva
Lehdet, vihreästä ruskeaan elonkiertoa rapistuvaa katse kohtaa, ohittaa ei mennyt sijaa saa kääntyy pää oikeaan vasemmalla on kaihoisaa ruskaa ei ole ollenkaan maa huutaa kaipuutaan    -eh-                  Vielä hetki, pieni vain           koristaa nuoruus varttaan           halkeilevat kuoret, rapistuvat muistot           jättävät taakseen leikit lapsuuden           kaarnalaiva jää nurkkaan kallion           kivetyksillä nyt muuta on                            -eh-

Taidekortti tekstillä -runosunnuntai

Kuva
Ne tulevat yöllä uniin kadotakseen aamun kirpeyteen ne kolkuttelevat ovia päivisin pysähtyneenä hetkenä ne antavat hymyn huulille kipeänä päivänä kantavat hellästi huomiseen pois eilisen murheista Niillä on siivet ne lentävät jäävät laskeutuvat ja kasvavat ne rakentavat pesän jos niin haluat mutta ne ovat vain unelmia ei todellisuutta jota elän -eh- Hei mä huudan pilviin mä innostun tänään mä olen yhtä kanssa hattaran sokeria ja hunajaa mä olen cool mä lennän tietty säädän yhä muutan suuntaa olen ja en ole mut unelmiin mä uskon mä niitä luon ja niissä uin yhä syvemmälle sukellan kunnes tajuan se oli vain unta. -eh- Kirja vieköön blogissa Runosunnuntai

Kesäteeman loppurutistus ja kollaasi

Kuva
Täytyy todeta että näiden pienten näpertely ei ole minun hommaani, aivan hirveetä, eli hikistä puuhaa sanoisin. Sain kyllä oppia näiden tekoon, ilman ei olisi onnistunut ja aikaa meni että paperia :) Nämä on tarkoitettu lahjapakettiin roikkumaan nauhan koristeena. Ovat pituudeltaan noin 6-7cm. "Quilling, eli paperifiligraani, on askartelutekniikka, jossa pitkiä paperisuikaleita muotoillaan ja liimataan kuvioiksi käyttäen apuna quilling-kynää ja -kampaa. Tekniikkaa voidaan hyödyntää esimerkiksi korujen, koristeiden, kirjaimien tai jopa kolmiulotteisten taideteosten tekemiseen." Kollaasi koottuna tämän kesän saldostani. Kovin paljon ei tullut näiden kolmen kuukauden aikana tehtyä, innostus oli jossain reissussa ei ole vieläkään palannut. Kiitos Millin kivasta haasteesta ja kaikille kiitos kommenteista, vierailuista.                                                            On se vaan upee tämä papukaija, kiitos Uuna ja Millin!

Vasten tulta -runosununtai

Kuva
Tuli ajaa eteenpäin, palo joka huutaa olen vapaa, olen vapaa, tahdon olla vapaa Kumpareiset mäet, hymyttömät suut ilo kadonnut kasvoilta ei jaksa ei voimat riitä Sanat karttavat ahavoituneita poskia kengät hiertävät sukattomissa jaloissa marssitaan yhä vain marssitaan pakoon tai vasten tulta Kuka minä olen sanomaan totuuksia tai mikä sinä olet laukomaan sinun totuuttasi meissä asuu ihminen minulla on kädet jalat ja pää vartalo kaiken keskellä syön ja juon hengitän se on meillä kaikilla yhteistä sen pitäisi olla mutta sinun totuutesi ei kohtaa minun totuuttani koskaan edelleen marssitaan vasten tulta 2018 ! -eh-

Juureni-runosunnuntai

Kuva
Juureni murtumattomat kiertäen, pyörien katoavat ja nousevat elävät juuri nyt syvemmälle ja syvemmälle hakeutuvat juuret juureni maan pintaa rikkovat kuivassa halkeilevat tuhansia vuosia aina uudelleen syntyvät katoavat yöhön sateeseen aurinko vääristää varjot juuret juureni yhä minussa lankana värittömänä tuulahduksena silmittömistä kasvoista ne tulevat katsomaan perääni eteeni sivulleni ylös alas juureni. -eh- Runosunnuntai Kirja vieköön blogissa