Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2018.

Runosunnuntai-Minä herään kylmään

Kuva
Missä lämpimät yöt ovat kuuleeko kukaan jäätyneiden sirkkojen siritystä jo herää pimeät aamut valkeat korrenpäät nousevat, tervehtivät minä en vielä sinnittelen kuin tuskissani otan askeleen vaivaisesti mutta ihoni huutaa se kaipaa jo lämmikettä katson alas näen sinistä, niin kaunista sineä varpaissani miten ovatkaan minulle katkerat, kylmissään. Voi kuinka se rikkoo verkkokalvoni tutun pinnan sen pinta on säröillä, itkee, valuttaa mehut ei hengitä enää, en kykene kuuntelemaan vaikerrustaan Minä olen liian hidas en saa sitä kiinni en vaikka annnan kaikkeni se meni jätti minut mutta hiukan toivoa vielä on se tulee takaisin kesä! -eh- Näillä mukaan Kirja vieköön blogin runosunnuntaihin

Alussa oli vesi, kollaasi

Kuva
Mielessäni oli vaikka mitä tämän teeman puitteissa, mutta en saanut tehtyä niitä.  Joten rimaa hipoen mentiin.  Mutta onneksi voi tehdä vain muutamankin työn ja katsotaan miten ensikerralla onnistuu :) Kiitos Millin!!     Ja kiitos kaikille kommentoijille! Täällä lisää taidetta ja upeita töitä!

Ja vesi muuttaa muotoaan

Kuva
 Maapallo on muotoutunut, tai ehkä se on aina ollutkin pienenä tähtenä tai pienenä pisarana muiden tähtien joukossa, sitä ei vain huomattu kun se oli jäänpeitossa, valkoista kaikkialla ja se valkoinen loistaa kuin tähti. Jäävuoret peittivät maapallon, jäätynyttä vettä, mutta myös jo kirkasta taivasta. Ja hiljalleen kaikki lämpeni, vesi muuttui mereksi, kuumuus lämmitti meret saariksi, ja saaret lisääntyivät, muuttivat muotoaan ajan saatossa, säiden armoilla. Kuumuus muokkasi maita ja mantuja, kylmyys hävisi, sateet muuttuivat hiekaksi. Suuret jäätiköt olivat sulaneet  ja sulaa edelleen, vesimassa on peittävä uudelleen osan maista ajan kanssa. Palaammeko ihan alkuun, mutta ilman jäätä. No tämä on minun  visioni ja "taiteessahan" sallitaan omat sovellukset :) Teemakuun kollaasit ja alussa oli vesi...

Runo pokeri

Kuva
Ja minä huomaan kuinka varjot tulevat sieluni peitoksi ovat ystäviäni tuttujani, kuiskivat lämpimiä sanoja joita ei ihoni vielä tunne. Ole minulle musiikki sävel ikuisuuteen askeleet tuntemattomasta huomiseen ja minä hymyilen valkoisine hampaineni ei kukaan näe kyyneleitäni sillä valheellisuus rikkoo sieluni verille selkään taputtelijat ovat tulleet lähemmäksi he istuvat jo aitiossa jota musta meri syleilee ei veri kierrä se jähmettyy sillä minä olen jäätä. Anna minulle tämä kierros olen pokerissa ehdoton voitan viimeinen kuningas on kuollut värit ovat suorana. -eh- Kirja vieköön runosunnuntai

Jos minä yksin vaellan- runosunnuntai

Kuva
Jos minä yksin vaellan kipujeni viidakossa siellä impulssit rytmittävät kuin poppamiesten rummut askeleitani huokaa maa jalkojeni alla huojuvat puut sateessa en minä sadetanssia tanssi mutta toivon että pilvet hajoaisivat palasiksi ja toisivat huulilleni hymyn Voi mikä tummuus ihollani asuukaan sen syövereistä on vaikea hakea ystävää mihin valo ei yllä ei ole turhia huolia ei ole mitään muutakaan Rinteen alapuolella kuiskivat juurakot tule lapseni tule en vielä ole valmis kietoutumaan vaippaasi en vielä ole kohtaloni huipulla anna aikaa sillä vielä lehtien syke on rauhoittavaa. -eh- Kirja vieköön blogissa on Runosunnuntai

Ja vesi jatkaa matkaansa...

Kuva
Ja hiljalleen pisaroista syntyy vettä, kenties meri. Ja siellä voi nähdä jos tarkkaan katselee muodon jo delfiineistä, ja suunnat. Mutta alussa oli vesi teemaa.                                     

Ja alussa oli vesi..

Kuva
Tällä aloittelen mielenkiintoista teemaa näin syyskuun iloksi. Alussa oli vesi, tai ehkä vain vesipisara :) Täällä lisää taiteiluja , tule mukaan!

Liitokset natisee-runo

Kuva
Se oli aurinko joka osui keltaisen talon seinään tai säde joka hivuttautui maata kohti ja törmäsi seinään ehkä se oli sittenkin heijastusta. Hymyilisin ellei olisi niin hiton tylsää ettei hymy jaksa kantaa huulille asti on se tuolla sisuskaluissa odottamassa otollisia aikoja mutta odottakoon, ei se minua haittaa kunhan ei silmille hypi. Tänään onnistui hyvin sotkeminen ruuan polttaminen pohjaan ja kiristävä vanne päänympärillä natisee liitoksissaan että on ihanaa. Niin ihanaa ettei ole ollutkaan aikoihin päätin että en maalaa en runoile en tee mitään ennen kun juon kahvia.

Digeilyä ja fiilistelyä

Kuva
 Muokattu omaa piirustustani.  Diginalle avaruusasussa :) Olkoon vaikka hämähäkinverkkoa väreissä :) Näillä uuuteen viikkoon huomenna taas pirteästi. Tänään meillä viileää vai noin 20 astetta ja hiukan tihuttaa vettä, huomisesta kuulemma lämpenee taas. Kiva sää digeillä. Näkyillään!

Syyskuu valuu iholle, runokuvia

Kuva
Syksy, se valuu iholleni hitaasti se kuljettaa katoavia murusia ruokapöydälleni piirtäen menneen kesän eteeni lautaselleni katseeni ihailtavaksi Voimaa ammentaen tulevaan pimeään jääden vielä väreinä muistikuvina asumaan jotta minä hengitän kaamoksen keskellä lämpöä. -eh- Maan kätkemät kristallit odottavat vuoroaan ne vaipuvat kesäksi horrokseen mutta nyt aika on herätä Pimeä sukeltaa verhon takaa se luo sinisilmällään katseen tulevaan ja hymyilee. -eh- Oikein antoisaa syyskuuta kaikille tasapuolisesti. Linkitän tämän huomenna Runosunnuntaihin Kirja vieköön blogiin.