Luovasti vinossa, askartelusta runoiluun

alussa oli vain mustaa tulta ja verenpunaista jäätä ne kietoutuivat toisiinsa yhdeksi kokonaisuudeksi Valo leikki varjoissa tuuli kaarille hymyili aurinko vielä horroksessa Tumman kaikkeuden uumenissa heräsi palo syntyi tuhansia versoja herkkiä leijaileville hiukkasille Hiljaa kasvoi elämä täyttyi aukottomat seinät tumma avaruus meret se herätti unistaan alku oli saanut siemenen. -eh- Runot ovat minulle sanoja jotka syntyvät kuvaa katsomalla tai vain hetkestä. Runosunnuntai on jälleen Kirja vieköön blogissa

ei tuulen vahtina, usko Kuka kirjoitti viimeisen säkeen muistokirjaan kulkukoirien hautausmaa herkkä ei kyynelittä kulje Kellot soivat kumeasti kylillä silmät kääntyvät ylös ei askelissa kaikuja kivetyksiltä kuumuus pakenee Ajan viemää surutta ei kulje ei itkutta nöyrä mennyt ei palaa ei huominen tänne vielä yllä olen hiljaisuudessa raato -eh-

mun uusi koti on paratiisi vintagee ja rokokoota tapeteissa näkyy vilkas elämä keltaisena läiskinä, se on retroo Mä tanssin nurmikolla kilpaa kukkameren kanssa leikattu nurmikko jättää graafiset kivetykset keitaiksi mulla on uudet kalsarit alan myymään käytettyjä netissä se on niin helppoa rahantuloa ostaiskohan ne risaiset ritsikatkin entä sukat joissa pelkät reijät jäljellä Mulla on katossa kruunu se loistaa kristallina lehtien palstoilla liimattuja kuvia vessan seinillä muotia Somessa mä hehkutan kuinka mulla on ihanaa kivaa, upeeta ja nättiä rahaa sitä mulla ei ole velkaa mulla on reteetä mut mä olen biletyksen huipulla muiden kaverina tukemassa ja olemassa vain kauniina. Mä en sano mielipiteitä koskaan ei niitä osata lukea oikein haukutaan ja mollataan mut mä ostin vappupallon se oli lilaa viimeisen toivon väri että saisin olla retee joka rypee. -eh- Ronosunnuntai Kirja vieköön blogissa