Runo valuu iholle

Kuin kallio se jää paikalleen ei liiku vain kuluu ajan saatossa. Särmät jäävät tulevan alle muuttavat muotoaan kadottavat iskevän voimansa. Unohdettuina kunnes ne ylös kaivetaan taiteena nähdään luovana oikkuna sateen pieksemässä maassa. Kuka muistaa kirjoittajaa tai sanojen tarkoituksen, kuka kuuntelee miten oksisto natisee myrskyn alla vanhuuttako vai arkuuttako kitisevät. Aika rullaa palloa siirtäen pimeää valoa kohden kuutamossa kissa naukuu puut ovat varjoissa ylväät, vielä paikoillaan. Kylmä käsi lepää pitäen sanoja otteessaan kunnes raketit ovat lentäneet silloin kirjaimet alkavat tanssimaan. Runo valuu iholle jättäen kosketeltavat jäljet. Oikein hyvää ja antoisaa, taiteellista, luovuuden täyttämää, iloista, idearikasta ja terveyttä toivotan kaikille vuodelle 2018 ! Riitta aikoo Kirja vieköön blogissaan aloitella Runosunnuntai postauksia joka sunnuntai jotakin runoista, ja olen jo mukana, vaikka se vasta alkaa myöhemmin :) Taidan ...