Vasten tulta -runosununtai
olen vapaa, olen vapaa, tahdon olla vapaa
Kumpareiset mäet, hymyttömät suut
ilo kadonnut kasvoilta
ei jaksa
ei voimat riitä
Sanat karttavat ahavoituneita poskia
kengät hiertävät sukattomissa jaloissa
marssitaan
yhä vain marssitaan
pakoon
tai vasten tulta
Kuka minä olen sanomaan totuuksia
tai mikä sinä olet laukomaan sinun totuuttasi
meissä asuu ihminen
minulla on kädet
jalat ja pää
vartalo kaiken keskellä
syön ja juon
hengitän
se on meillä kaikilla yhteistä
sen pitäisi olla
mutta sinun totuutesi ei kohtaa minun totuuttani
koskaan
edelleen marssitaan
vasten tulta
2018 !
-eh-
Dramaattinen runo ja niin kuvaava: meistä jokainen haluaa pitää omasta mielipiteestään ja totuudestaan kiinni. Runosi istuu niin hienosti tämän päivän postaukseeni sisällissotarunoista. Siteerasin yhtä runoa jossa sanottiin mm. näin:
VastaaPoista'Kuka saa päättää,
kenen mukaan marssitaan,
kuka johtaa,
mitä me haluamme?'
Suurvallat vehtaavat ja sotivat. Ei jaksa ajatella. Kiitos hienosta runosta Esther.
Todella vaikuttava ja vahva runo, upea.
VastaaPoistaTotuus on aina kiinni tulkitsijasta, ei ole yhtä ja ainoaa totuutta.
Ja ihmisyys jää kaiken jalkoihin. Näin on ollut aina. Ihminen ei opi virheistään, vaan toistaa niitä.
Vaikka tiede ja ns. sivistys on lisääntynyt, sitä kauheammaksi ihminen menee. Nyt on kaikesta tietoa ja mikään ei muutu.
Kiitos puhuttelevasta runosta. On yksi parhaistasi❤️
Upea
VastaaPoistaAivan upea runo ja hieno kuva! Leppoisaa sunnuntai-iltaa ja mukavaa alkavaa viikkoa♥
VastaaPoistaUpea kuva ja niin tunteisiin menevä runo... juuri näin se on.
VastaaPoistaLeppoisaa viikonloppua sinulle♥