Luovasti vinossa, askartelusta runoiluun

                                                    "Väreissä liitelevät perhoset                                                       seesteisenä nuokkuvat nuput                                                       kesä kuljettaa päiviä kuin poutapilviä                   ...

Kesäteemassa voi käyttää valokuviakin taiteellisesti, hmm tein sen nyt näin kun en pääse näyttelyihin. Eli pohja maalattu ja ruusu lisätty. Ruusu on aina ruusu. Täällä lisää omateema ja taidetta luovasti, klikkaa

Pitkästä aikaa tein pari korttia no kun oli tarvis. Piirrettyä, leikattua, väritettyä jne ja sitten muokattua, printattuna hyvälle tukevalle paperille ja sinne meni saajilleen.  Molemmat saajat ovat itsekin luovia joten piti nyt sitten luovia minunkin :) En tehnyt näistä mustavalkoisia mutta jatkan sillä teemalla taas myöhemmin.                    Kesä jatkuu, hiukan viileetä mutta kohta taas hikoillaan, nautitaan olosta!

Värit hävisivät jonnekin. Mieli on valoisa mutta nyt työt ovat mustanpuhuvia.  Erilaista :) Seuraava on ekstraa, ei siis minuun tekemä ollenkaan vaan poikani ja koska tykkään tästä taide-elämyksestä niin laitoin esille, luvalla tietenkin, koko on alkuperäisenä A2. Taidekesä: On tuossa ollut näpertämistä, mustavalkoisena sopi teemaani hyvin. Teema 39: OMATEEMA JA TAIDEKESÄ - voit keksiä aivan oman teema ja/tai vain mennä luovuuden fiiliksellä. -jos jokin aikaisemmista jäi sinulta väliin niin voit valita sen - tai voit valita useammasta aikaisemmasta teemasta mieleisesi Extrana vietetään taidekesää.   Säännöistä poiketan nyt kesällä saa lisätä myös valokuvia, joiden aiheena on taide ja luovuus . Taide-elämyksiä, näyttelyitä, vinkkejä, omia ideoita... 

 Vielä ovi on kiinni, sen saranoissa tuhat elämää narinaa ja kitinää kuin olisi juuri tänään lukemattomia sivuja,  tarinoita kuulemattomia askeleita ottamattomia kulkemattomia teitä mutta siellä voi olla myös vieras ajatus joka ei kutsu ystävällisyydellään vaan antaa enemmän kitinää ja narinaa kolottaville luille. -eh- Vain tähdet tietävät suurimmat salaisuudet niiden kupeessa loistaa aina ikuisuus Katseet joita ylös luomme toivomuksen kera se kuullaan sillä on tuleva aika jolloin sen ikuisuuden kohtaamme tämän hetken kuljen elämästä rikkaana -eh- Lentäsisinkö vapaana kattojen yllä ajatuksissani vain vapaus ehkä voisinkin jos kulkisin yksin välittämättä huomisesta mutta minä tyydyn katselemaan valkoista vasten harmaata pintaa se luo toivon yhä vaan paremmasta -eh- Runosunnuntai Kirja vieköön blogissa Eilisessä postauksessa vastaus Sus' kirjoitushaasteeseen, klik

  Rakkausruno elämälle Avatessasi silmäni näen kaiken kauniina näen värit, valot lämpösi hehkuvan elämänjanosi kuulen, aistin, tunnen rakkauden se herää jälleen tänä aamuna tähän uuteen mahdollisuuteen elää tänäänkin  -eh- Sus' kaipailee kirjoitushaasteessa rakkausrunoa Hän seisoi yksin pimenevässä illassa pieni poika kyynel silmissään hiljaa lausui hän sanoja rakkaudesta kaipauksesta, surusta sanoja joita vain pieni voi ymmärtää kuuli hän haukahduksen viereltään siinä ne kaksi kaverusta samoissa aatoksissa yksinäisyys oli poissa -eh- Huomenna runosunnuntai, tänään tämä .Mukavaa lauantaita kaikille tasapuolisesti :)

Sus' kyseli blogissaan kukkakimppua, tässä minun vastaus

 K: Se oli ensin pieni siemenidea, tai alku kumminkin. Ei sillä ollut vielä nimeä. Se oli kivaa "kulutustavaraa" ja sitä löytyi joka kodista, se oli tosi kätevä kaupassakin, se alkoi kasvamaan, lisääntymään, se kasvoi uskomattomiin lukemiin, se toi rahaa sen keksijöille, firmoille, kaikille sen tekijöille. Se kuorii, se säilöö, se tekee sitä sun tätä kivaa ja ihanaa, on kätevä mukana, sateella, hampaita pestessä, sitä on kaikkialla. Mutta korvia ei saa kohta kaivaa topsyilla Euroopassa, mutta Kairossa on roskakaupunki joka hukkuu muoviin ja ne kilometrejä halkovat muovilautat Euroopan ulkopuolella, kielletääänköhän topsyt myös siellä, jipii mikä edistys!  M:Mutta nyt on edessä muutos. me olemme, ainakin joku on herännyt sen tuomaan haittaan. Sillä se näkyy = vie turisteja kauniilta rannoilta= vie sii srahaa köyhistä maista ja kohta jo tuntuu kitalaessa. Eläimillä se on jo tukkeena rööreissä, mahassa, se pilaa kauniit rannat, meren, kaiken se tukahduttaa. Kun ihminen kuole...

Annat minulle aamukasteen pisarassa hellyyteen asti tuoreena muisto jää iholle raukeana hymynä näetkö sen puun joka loistaa lyhtyjen kajossa hehkuen lämpiminä öinä savuisissa tavernoissa valona kiipeän yhä kupeillasi, oi miksi oletkin niin jalo aistitko maan läheisyyden,  kuuletko rakkaasi äänen tänään enemmn kuin eilen  uskon utuisiin silmiisi mutta sielussasi Hera kerää jälleen voimaansa hän joka jumalaisen kauniina lumosi vastaleivotun rakkauden antoi kaikelle hedelmän sen pienen siemenen joka oli vielä pyhä Hän oli nukkunut ikuiseen uneen liian nuorena sadut kertoivat mutta siellä loistavien puiden takana oli yhä paikka hänelle siellä kasvoi pisara aamukasteen vilvoittama. -eh- Ylin kuva Pisara, seuraava Loistava puu, alin Hera Runosunnuntai tänään Kirja vieköön blogissa