Elämää se on tämäkin - Runosunnuntai
Lentelevät hiukkaset, pölypallerot ihanaiset
kutittavat nenää, vuodattavat slmää
ehkä yskin ehkä en
jopa aivastaa saatan
Saako satalappusia joka räkärätistä vaihdossa
entä tuleeko histamiinista sädetikkuja räjähtäviä tuntemuksia
olen puhki poikki väsynyt
niskaa kuumottaa, pallea on kovilla
olemattomat vatsalihakset ovat sulaa makkaraa
mutta pölypallerot tanssivat
ja ne hiukkaset
niillä vasta on hauskaa
minun kustannuksella.
-eh-
Kirja vieköön Runosunnuntai
kutittavat nenää, vuodattavat slmää
ehkä yskin ehkä en
jopa aivastaa saatan
Saako satalappusia joka räkärätistä vaihdossa
entä tuleeko histamiinista sädetikkuja räjähtäviä tuntemuksia
olen puhki poikki väsynyt
niskaa kuumottaa, pallea on kovilla
olemattomat vatsalihakset ovat sulaa makkaraa
mutta pölypallerot tanssivat
ja ne hiukkaset
niillä vasta on hauskaa
minun kustannuksella.
-eh-
Kirja vieköön Runosunnuntai
No voi, koville olet joutunut! Kevät on pölypalleroiden ja siitepölyn aikaa - toivon että alkaa helpottaa. Meillä on satanut, joten henki kulki vapaasti aamulenkillä.
VastaaPoistaKiitos runosta ja kauniista työstä. Tulee aivan lapsuuden kiiltokuvavihkot mieleen! Sunnuntaita!
Siitepölyaika on monelle kauhistus ja tuska. Katupöly ja hiekka lentelee ilmassa ja menee nenää, silmiin ja suuhun, minulle oikea riesa, odottelen lakaisukoneita. Olen myös allerginen pujolle.
VastaaPoistaOnneksi pystyit runoilemaan asiasta. Kaunis kuva.
Ankeaa aikaa, ihmettelen aina itsekin, minne ne vatsalihakset ovat sulaneet!
VastaaPoistaKuvaava runo!