Kohtaamisia luovuuden tuskassa ja sen alla- runosunnuntai
Kasvot, nuo pelkäämättömät rypyt, iloissa kärsineet ja kivuista iloineet
kaikua, tuskaa, moniuloitteisuutta,vääristymää
tukahdetettuja juhlien makuja
haavoilla sielun syöpymät
ei ilo ole keijutanssia
se ryntää tankeilla paukuttaakseen selkärankaiset lentoon
Kivettymiä uurteissa, selän muotoiset korsetit
aika, mikä on aika
ei se mitään muuta
se antaa nimityksiä samalle olotilalle
oman kädenoikeus on kaivettava esille
viikatemies on kaverina juottolassa
olen tulta
mutta jäätä minusta ei saa
punaisena hehkuvat kekäleet sielussani
ne janoavat elämää
sitä mikä valuu kuin tiimalasi pois minusta
antaen ajan kaikille muille
suljen ovet ja ikkunat
tuulkoon ja kipinöiköön muut
minä olen sulaa laavaa
-eh-
Runosunnuntai kirja vieköön blogissa
ja ps runo ei suinkaan ole minun olotilaani :)
Väkevä runo, visuaalisesti vahva.
VastaaPoistaOnneksi eivät sinua. Taitavasti ja vahvasti kuvaat luomisen tuskaa, kohtaamisia.
VastaaPoistaMutta jäätä minusta ei saa... luovuuden tulisieluisuutta
Kipnöiköön muut, minä olen sulaa laavaa... upean voimakas ilmaisu
Jäin miettimään luovuuden tunnetta, siinäpä mielenkiintoinen aihe tutkiskella, mitä se itselle on ja muille👍
Dramatiikkaa! Onneksi jäätä ei sinusta saa ja olet sulaa laavaa <3 Luovuus on hurjaa tuskaa ja kärsimystä ja ärtymystä, mutta myös euforiaa. Kumpaa enemmän, en tiedä.
VastaaPoistaKiitokset teille kommenteista! Joskus sanat vaan hyppivät riville ja ne vievät mukanaan uusiin ajatuksiin..
VastaaPoistaVau, hieno runo taas kuten kuvatkin. Hyvää alkavaa viikkoa Esther.
VastaaPoista