Mökkini harmaa -runosunnuntai
siellä leikin ja ilakoin, oli aika tuo murheeton
Mä leikin kuin huolta ollut ei ois
vaan aika mut sieltä kuljetti pois
mä kasvoin ja ajatukseni kulkemaan sai
jäi tuhannet järvet ja metsät noi
Mä usein palaan muistoihin menneisiin
ne hymyn nostaa suupieliin
myös monet surut siellä on
mut ei tämä elämä olekaan eloton
Harmaat hirret kätkevät elämän
porstuan pöydällä näen vieläkin kynttilän
siellä kesät olivat valoisat
yöt kaamoksen tukalat
mut en mä mitään menettää vois
vaikka meri kuljetti mut pois
mä en synnyinmaatani koskaan unohda
se on mun joka askeleessa
Voi miten ruusut tuoksuukaan
vai muistoko se vain tuulta kuljettaa
otan sen vastaan ja
kirstuun säilytän
kera aarteiden tuhansien.
-Eh-
Kuva cco-lisenssikuva, ei oma. Eikä liity mitenkään mun lapsuuteen, oli vaan runoon sopiva.
Kuva cco lisenssikuva,ei oma.
Juuret ovat tärkeät ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän ne merkitsevät.
VastaaPoistaKotimaan kaipuuta runossasi, kaunista.
Ulkosuomalaisen koskettavia tuntoja ja muistojen iloja ja suruja. Kuva istuu loistavasti runoosi. Sait minutkin herkille ja nostalgiseksi. Kiitos runosta, hyvää adventtisunnuntaita.
VastaaPoistaKaunis kuva, upea on runosi. Lapsuuteen liittyy usein rakkaita paikkoja, jotka palaavat mieleen myöhemmin.
VastaaPoistaVaikka meri ei pois kuljettaisi, niin elämä vie usein pois lapsuuden maisemista. Hienosti tulkitset siihen liittyviä tuntoja.
Ah lapsuuden ja synnyinmaan muistoja, ihana runo:) Ja kuva.
VastaaPoistaKaunis runo♥. Tiedätkös muuten minä olen aina ihastellut vanhoja taloja, niistä suorastaan huokuu se eletty elämä ja mitä kaikkea ovatkaan talojen seinät saaneet kuulla:) Mukavaa toista adventtia ja leppoisaa sunnuntai-iltaa♥
VastaaPoistaUpea runo kauniilla kuvalla ja rakkaalla muistolla <3
VastaaPoistaLeppoisaa alkavaa viikkoa sinulle <3