Vihreästä ruskeaan -runoja
Lehdet, vihreästä ruskeaan
elonkiertoa rapistuvaa
katse kohtaa, ohittaa
ei mennyt sijaa saa
kääntyy pää oikeaan
vasemmalla on kaihoisaa
ruskaa ei ole ollenkaan
maa huutaa kaipuutaan
-eh-
Vielä hetki, pieni vain
koristaa nuoruus varttaan
halkeilevat kuoret, rapistuvat muistot
jättävät taakseen leikit lapsuuden
kaarnalaiva jää nurkkaan kallion
kivetyksillä nyt muuta on
-eh-
Upeat maalaukset, etenkin toinen sykäytti. Myös runot saavat miettimään ajan kulua, muistelemaan mennyttä ja haaveilemaan tulevasta.
VastaaPoistaIhania runoja taas. Näitä lukiessa miettii, kuinka elämä kulkee kulkuaan, niin nopeaan.
VastaaPoistaPian huomaa, että muistoja on paljon ja niihin palaa usein.
Nuoret ajattelevat tulevaa, iäkkäät mennyttä.
Kiitos miellyttävästä lukuhetkestä.
Kaunista ja kaihoisaa! Niin se vaan elämä etenee, jokaisesta päivästä on tosiaan nautittava..arvokkaita ovat♥
VastaaPoistaNiin kaunis runo, että pitää lukea moneen kertaan!
VastaaPoistaMaalaukset myös todella koskettavan kauniita...
Ihana sana tuo "rapistua". Sitä voi maistella syksyn väriloistoa odotellessa, ja pohdiskella ihmisen eloa ja luonnonkulkua. Ajatuksia herättävä runo.
VastaaPoistaKiitos kaikille kommenteista, ne ilahduttavat aina. En aina kommentoi takaisin jokaiselle erikseen, mutta tulen vastavierailulle.
VastaaPoista