Sanoja ne vaan ovat
ne istuvat tiiviisti yhdessä
etteivät unohtuisi.
Mutta mikä muiston vie
elämä
ikä
sairaus
katoavat mielestä kaikki ne ihanat sanat joita ei voi enää muistaa,
Mutta siellä ne istuvat tiiviisti
mustan taivaan laitamilla
sakaroiden varassa
neulatyynyn reikien varjoissa
kallioiden seinämien koloissa
siellä ovat kaikki sanat
enkä minä muista niistä yhtäkään.
-eh-
Runosunnuntai Kirja vieköön blogissa
Ihana kuva & runo. Voi että toivon etteivät sanat minulta katoa! Hyvää runosunnuntaita.
VastaaPoistaNiin hyvin ilmaistu! Mustan taivaan laitamilla... tuo säkeistö varsinkin. Siellä ne sanat ovat, mutta niin vaikeasti löydettävissä. Tämä saa minut ajattelemaan isääni, jolta jo alkaa sanoja piiloutua. Koskettavaa.
VastaaPoistaKadonneet sanat, kadonneet muistot. Koskettavaa, surullista.
VastaaPoistaKaunis koskettava runo.
VastaaPoistaLiikuttavan kaunista..toivon ettei sanat koskaan häviä❤ Mukavaa alkanutta viikkoa❤
VastaaPoistaKuka sanat vie, kuka niitä käyttää kun itse enää ei....runosi on tosi puhutteleva.
VastaaPoistaKiitos kommenteista :)
VastaaPoistaKoskettavaa runoa.Pidetään sanoista kiinni,liimataan vaikka erikeepperillä (:
VastaaPoista