Hämärä laskeutuu- runosunnuntai

Hämärä laskeutuu kirkkaisiin kulmiin
sen voi kuulla kellojen kuminana
sen voi nähdä lyhtyjen väreilynä
pimeä ei kysy tunnussanoja

Alati hyppelevät kirosanat
varpaiden loputtomat kihelmöinnit
elämän saralla tuulee
rappusilla istuu kuppi ojossa muukalainen
se on kaikille sama
tuo taivas ja kuu
mutta kiviseinät eivät ole
ne ovat kylmät
ne eivät ole kuin tosi uskoville pehmeät

Aika ei kysy onko ketään tulossa tai menossa
hiljaa kellumme sen rattailla
odottaen
unohtaen
toivoen
hetki joka on nyt
ei ole kaikille tuttu
mutta sen sanonta on jo kulunut
vääristynyt

Tänään laiskottelen
huomenna on jälleen uuvuttavaa
tuhatjalkaisia rientää selkääni pitkin
ne pakottavat nousemaan yhä uudelleen
tuon vuoren huipulle
jonka näkee vain ajatuksissaan
mutta ruumis kokee sen kipuna.

-eh-


Runosunnuntai Kirja vieköön blogissa


Kuva cco-lisenssi kuva=vapaaseen käyttöön.