Lentäviä sanoja- Runosunnuntai

Selkeyttä yläpilvissä
pää maassa ja kulku onkaloissa
kumarassa, betonilattialla
sen seinät hipaisevat kylkiä
olen tummana sokea
nälästä kapea
kuuntelen virvatuulten huminaa
korvieni välissä

miten se kiittää soinnullaan
minua kuin kukkia toisi  pelloilta
joilla aktiivisesti radiot raikaa
radioaktiiviset mikä kaiku onkaan sanoilla

Kiipeän korkeammalle
otan käsiini sen ainoan oikean
tunteen elämästä
toivon
ehkä uskonkin
mutta nehän ovat vain nimiä
entä eulaalia sekin kävisi ellen olisi männynlatva sokkeloisessa labyrintissa

Kaukana siintää rauta, usvasta nousee meri
jään paikalleni yskimään elämää ylös keuhkoistani
tässä makaan ja petaan
enkä muuksi muutu kuin kliseeksi
hiutaleeksi joka kevään tullen sulaa

Ota kädestäni kiinni
nyt mennään
pyhitin pyhän levolle
ja unelmille
että voin lentää
ilman lääkkeitä
siellä olen turvassa, näkymättömissä
pilvellä katselemassa
varjoja piirteistäni

-eh-


Kirja vieköön Runosunnuntai


Kuva CCO vapaaseen käyttöön.