Runosunnuntai, runoa kuvasta
Annat minulle aamukasteen pisarassa
hellyyteen asti tuoreena
muisto jää iholle raukeana hymynä
näetkö sen puun joka loistaa lyhtyjen kajossa
hehkuen lämpiminä öinä savuisissa tavernoissa valona
kiipeän yhä kupeillasi, oi miksi oletkin niin jalo
aistitko maan läheisyyden, kuuletko rakkaasi äänen
tänään enemmn kuin eilen uskon utuisiin silmiisi
mutta sielussasi Hera kerää jälleen voimaansa
hän joka jumalaisen kauniina lumosi vastaleivotun rakkauden
antoi kaikelle hedelmän
sen pienen siemenen joka oli vielä pyhä
Hän oli nukkunut ikuiseen uneen
liian nuorena
sadut kertoivat
mutta siellä loistavien puiden takana
oli yhä paikka hänelle
siellä kasvoi pisara
aamukasteen vilvoittama.
-eh-
Ylin kuva Pisara, seuraava Loistava puu, alin Hera
Runosunnuntai tänään Kirja vieköön blogissa
Voi miten upeat kuvat, etenkin Hera. Mytologiaa ja satua, upeaa. Runotkin kertovat ihanasti rakkaudesta! Kiitos elämyksestä Esther ja ihanaa sunnuntaita <3
VastaaPoistaOoooh mitä kuvia, nääpistin kaksi ensimmäistä, ihunia, mystisen mielenkiintoisia, vaikuttavia.
VastaaPoistaHaastekin heitetty: https://jolkottelee.blogspot.com/2018/06/kkk-xiv.html
Kuuman kesän tunteita sanoissa, mielessä, iholla! Samaa hehkua kuvissasi.
VastaaPoistaKiitän kommenteista :)
VastaaPoistaSinulla on nämä kuvat ja sanat aina niin hyviä! Hyvää alkavaa viikkoa Esther.
VastaaPoistaKiitos Jael,sinulle myös kaikkea kivaa uuteen viikkoon :)
Poista