Kylmät silmät, runo





                                          Kylmä hiipi kuin varkain
                              se jäi katselemaan valkoisilla silmillään
                                     minun ontuvaa kulkuani
                                         kun märässä heinikossa konttasin.

                                         Yö jätti jälkeensä hahtuvia
                                              valoksi päivälle
                                      muistuttamaan kuolevaisia hetkistä
                                              joita ei saa unohtaa.

                               Minä kykenen vielä kumartamaan
                                      painamaan käteni maahan
                                            jättääkseni muiston
                                                   ennen kuin lumi sulaa.

                                                        -eh-



Kirja vieköön blogin Riitta aloitti uuden kivan aiheen Runosunnuntain ja tämä on siihen.

Kommentit

  1. Kaunis ja puhutteleva runo, elämän merkitys kiteytyy tuohon keskimmäiseen säkeistöön. Hyvää runosunnuntaita Esther - luodaan muistoja eikä unohdeta niitä.

    VastaaPoista
  2. Upea runo, kylmyyden aistin melkin tänne.

    VastaaPoista
  3. Muiston jättäminen ennen kuin lumi sulaa...upea, kuvaava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susu, sinun runosi jättävät aina myös jäljen :)

      Poista
  4. Hienoa tulkintaa.Tämä kaikki on muiston jättämistä.Tämä hetki,tämä päivä.

    VastaaPoista
  5. Muistoja syntyy joka päivä, käden jälkiä... erittäin kuvaava ja sykähdyttävä runo.
    Tämä runosunnuntai on mainio idea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, hyvä että Riitta sai tämän idean,kiitos Anli itse.

      Poista
  6. HIeno runo, Joka päivä tulee uusia muistoja, osa jää mieleen , osa ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se menee, herkästi ne huonotkin vaan mieleen jää, kiitos Jael.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kävit ja jätit kommentin.