Runosunnuntai- Tuulen kutsu
Mitä minä pieni mietin
maan karuja kumpareita
ylväitä sieluja maalauksissa
mennyttä historiaa
tulevia kuoppia
Mitä minä pieni mietin
koskien pauhatessa
niittykukkien hennoissa varsissa
sitä minä mietin
miten minä pieni osaan kävellä
niin ettei jalkani aina vaan
yllä liian korkealle
--------------------------------
Kuuletko tuulen
se laulaa surusävelmää
ilosta huutaa
pauhaa kuin ruhtinas ois maan
se hajottaa
se viilentää
se kuumentaa
ja tuhoaa
sillä on voima
jota minä istahdan kuuntelemaan
----------------------------------
Käppyräksi laitoin kuusentaimen
piilotin merensyliin hiekanjyvän
puhalsin kalliolle pinnan
johon kaivertaa
minä rakastan sinua
ja suuri unenmaa oli jälleen yhtä
sieluni keveän humalan kanssa
yhtä minä ja maa
maa ja minä
ei ole kauniinpaa
-eh-
#Runosunnuntai
Ensimmäinen runo vakuutti minut heti, että nyt ollaan runon mailla. Luin kaikki monta kertaa ja nautin, annoin jalkojen nousta vaikka kuinka korkealle ja nämä runot antoivat nousulle mahdollisuuden.
VastaaPoistaKomppaan UUnaa, runomaan taikaa sanoissasi, tykkäsin! Ja tuo kuva on upea!!!!
VastaaPoistaSain näistä säkeistä hienoja unelmia.Pieniä me kaikki täällä maankamaralla mutta unelmat liitää korkeuksiin.Kevät se saapuu .Kiitos.
VastaaPoistaKiitos kivoista kommenteista! Kuva on cco kuva jota hukan muokkasin, hieno minustakin.
VastaaPoista