Vihreästä ruskeaan -runoja





Lehdet, vihreästä ruskeaan
elonkiertoa rapistuvaa
katse kohtaa, ohittaa
ei mennyt sijaa saa
kääntyy pää oikeaan
vasemmalla on kaihoisaa
ruskaa ei ole ollenkaan
maa huutaa kaipuutaan


   -eh-



      
          Vielä hetki, pieni vain
          koristaa nuoruus varttaan
          halkeilevat kuoret, rapistuvat muistot
          jättävät taakseen leikit lapsuuden
          kaarnalaiva jää nurkkaan kallion
          kivetyksillä nyt muuta on

                           -eh-

Kommentit

  1. Upeat maalaukset, etenkin toinen sykäytti. Myös runot saavat miettimään ajan kulua, muistelemaan mennyttä ja haaveilemaan tulevasta.

    VastaaPoista
  2. Ihania runoja taas. Näitä lukiessa miettii, kuinka elämä kulkee kulkuaan, niin nopeaan.
    Pian huomaa, että muistoja on paljon ja niihin palaa usein.
    Nuoret ajattelevat tulevaa, iäkkäät mennyttä.
    Kiitos miellyttävästä lukuhetkestä.

    VastaaPoista
  3. Kaunista ja kaihoisaa! Niin se vaan elämä etenee, jokaisesta päivästä on tosiaan nautittava..arvokkaita ovat♥

    VastaaPoista
  4. Niin kaunis runo, että pitää lukea moneen kertaan!
    Maalaukset myös todella koskettavan kauniita...

    VastaaPoista
  5. Ihana sana tuo "rapistua". Sitä voi maistella syksyn väriloistoa odotellessa, ja pohdiskella ihmisen eloa ja luonnonkulkua. Ajatuksia herättävä runo.

    VastaaPoista
  6. Kiitos kaikille kommenteista, ne ilahduttavat aina. En aina kommentoi takaisin jokaiselle erikseen, mutta tulen vastavierailulle.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kävit ja jätit kommentin.