Sanoja ne vaan ovat

                                    Sanat roikkuvat sakaroiden varassa
                                    ne istuvat tiiviisti yhdessä
                                    etteivät unohtuisi.

                                       Mutta mikä muiston vie
                                       elämä
                                       ikä
                                       sairaus
                                       katoavat mielestä kaikki ne ihanat sanat joita ei voi enää muistaa,

                                  Mutta siellä ne istuvat tiiviisti
                                  mustan taivaan laitamilla
                                  sakaroiden varassa
                                  neulatyynyn reikien varjoissa
                                  kallioiden seinämien koloissa

                                      siellä ovat kaikki sanat
                                      enkä minä muista niistä yhtäkään.


                                                      -eh-



Runosunnuntai Kirja vieköön blogissa

Kommentit

  1. Ihana kuva & runo. Voi että toivon etteivät sanat minulta katoa! Hyvää runosunnuntaita.

    VastaaPoista
  2. Niin hyvin ilmaistu! Mustan taivaan laitamilla... tuo säkeistö varsinkin. Siellä ne sanat ovat, mutta niin vaikeasti löydettävissä. Tämä saa minut ajattelemaan isääni, jolta jo alkaa sanoja piiloutua. Koskettavaa.

    VastaaPoista
  3. Kadonneet sanat, kadonneet muistot. Koskettavaa, surullista.

    VastaaPoista
  4. Liikuttavan kaunista..toivon ettei sanat koskaan häviä❤ Mukavaa alkanutta viikkoa❤

    VastaaPoista
  5. Kuka sanat vie, kuka niitä käyttää kun itse enää ei....runosi on tosi puhutteleva.

    VastaaPoista
  6. Koskettavaa runoa.Pidetään sanoista kiinni,liimataan vaikka erikeepperillä (:

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kävit ja jätit kommentin.