Kylmät silmät, runo
Kylmä hiipi kuin varkain
se jäi katselemaan valkoisilla silmillään
minun ontuvaa kulkuani
kun märässä heinikossa konttasin.
Yö jätti jälkeensä hahtuvia
valoksi päivälle
muistuttamaan kuolevaisia hetkistä
joita ei saa unohtaa.
Minä kykenen vielä kumartamaan
painamaan käteni maahan
jättääkseni muiston
ennen kuin lumi sulaa.
-eh-
Kirja vieköön blogin Riitta aloitti uuden kivan aiheen Runosunnuntain ja tämä on siihen.
Kaunis ja puhutteleva runo, elämän merkitys kiteytyy tuohon keskimmäiseen säkeistöön. Hyvää runosunnuntaita Esther - luodaan muistoja eikä unohdeta niitä.
VastaaPoistaKiitos sinulle Riitta kun teit kivan haasteen!
PoistaUpea runo, kylmyyden aistin melkin tänne.
VastaaPoistaKiitos Villa Tuta kun runo loi kokemuksen.
PoistaMuiston jättäminen ennen kuin lumi sulaa...upea, kuvaava.
VastaaPoistaKiitos Susu, sinun runosi jättävät aina myös jäljen :)
PoistaHienoa tulkintaa.Tämä kaikki on muiston jättämistä.Tämä hetki,tämä päivä.
VastaaPoistaNäin on ,kiitos RaijaAnnikki!
PoistaMuistoja syntyy joka päivä, käden jälkiä... erittäin kuvaava ja sykähdyttävä runo.
VastaaPoistaTämä runosunnuntai on mainio idea.
Olen samaa mieltä, hyvä että Riitta sai tämän idean,kiitos Anli itse.
PoistaHIeno runo, Joka päivä tulee uusia muistoja, osa jää mieleen , osa ei.
VastaaPoistaNiinhän se menee, herkästi ne huonotkin vaan mieleen jää, kiitos Jael.
Poista