Hyinen hauta, runoja
Kylmä valuu kuin varkain syliini
jää istumaan ja olemaan
se haluaa olla osa minua
Katson hiljaa mietteissäni ohimenevää maisemaa
vielä lämpö on läsnä, tunnen sen liikkeenä sisälläni
liike joka tuo
kylmää lähemmäksi sykkeeni tumaa.
Lumi peittää maiseman, onko muuta enää kuin lunta
kylmä hehkuu keltaisena taivaankaarella, se haluaa murtaa
peittää kaiken
viedä kaiken
lohtua antaa juoma joka valuu vauhdilla sisälleni
lämmittäen vain hetken
Minä katson edelleen maisemaa
se on sama
aina vain sama.
-eh-
Kylmä, voi minun on kylmä
jää on hyinen hauta
se tuudittaa pehmeään uneen
mutta unet jäävät näkemättä
silmät sammuvat kuin aurinko joka ei ylleni osu lämmittäen
lämpö on toiveeni, elämäni kulta
Minä nukun ikuiseen uneen
kauniina näen hautani rosoiset seinät
äänettömyys on kanssani yhtä
kylmyys on petollinen
sen edessä voi vain alistua.
Silmieni sininen kajo
heijastaa takaisin, mieleni murtuu
olen kaikkeni antanut
hyinen hauta jatkaa hengittämistä.
Kirja vieköön blogissa on jälleen Runosunnuntai.
Upeat ja hyytävät runot ja niin osuvat kuvat. Kiitos Esther - hyvää runosunnuntaita!
VastaaPoistaKiitos itsellesi runosunnuntaista!! :)
PoistaHyytävän surullista ja kaunista.
VastaaPoistaKiitos Susu,mut onneksi vaan sanoja :)
PoistaHyytäviä jäätikkötunnelmia. Kylmyys on petollista, niin monet vie hautaan ennen aikaisesti.
VastaaPoistaHyytävän kaunista♥ Mukavaa alkavaa viikkoa♥
VastaaPoista